Keskustelujen täyteinen kesä

Kuinka jotain teosta voidaan sanoa näyttelyn mielenkiintoisimmaksi tai sitten sitä ei ymmärretä ollenkaan - tai kehua sitä hyvin maalatuksi tai sanoa "no, se on hänelle itselleen tärkeä". Sama teos on jollekulle liian hurja ja toiselle mestariteos. Kuinka valon määrä (kuutamo tai auringonpaiste) voi määrittää sitä, mitä teoksessa nähdään.

Mielenkiintoista, millaisiin keskusteluihin olen törmännyt harjoittelussani gallerialla. Olen sitä mieltä, että pitää uskaltaa nähdä. Kenenkään näkemystä ei voi täysin teilata.

Joskus mietin, että taide on pelkkää egojen juhlaa, mutta sitten kavahdan sanaa "pelkkä". Keskustelu on tärkeää, ja siinä egolla on vain oma roolinsa. Kuinka muuten voisimme ymmärtää toisiamme?

Toivon, että ymmärrän tämän kesän jälkeen paremmin. Taidetta, ihmisiä, elämää maaseudulla, elämää ylipäänsä.

Hiukan kyllä kirpaisee viettää juhannusta töissä, mutta näin sentään paikallisen kokon parin galleria-kahvilan vieraana käyneen rouvan seurassa. Suomi 100!